Termi taiteen historia ja kritiikki viittaa enemmän tai vähemmän suoraan ottaa hoitaakseen work of art todellinen objekti tai jopa nykyisten teos. Käytäntö voi seurata Cubist kollaasit ja rakennelmat Picasson ja Georges Braque valmistettu 1912, jossa todellinen esineitä kuten sanomalehdet olivat mukana edustamaan itseään. Määräraha on kehitetty paljon tarkemmin readymades luonut ranskalainen taiteilija Marcel Duchampin 1915. Tunnetuin näistä oli suihkulähde, miesten urinaalin allekirjoitettu nimeltään ja esitteli jalustalle. Myöhemmin, surrealismi myös käyttänyt runsaasti määräraha kollaaseja ja esineitä, kuten Salvador Dalín hummeri Puhelin. Myöhään 1950-luvulla siirrettäväksi kuvat ja objektit näkyvät laajasti Jasper Johnsin ja Robert Rauschenbergin taiteeseen ja Pop art. Kuitenkin termi näyttää tulleen käyttöön erityisesti tiettyjä American artists 1980-luvulla, erityisesti Sherrie Levine ja Neo-Geo taiteilijoiden ryhmä erityisesti Jeff Koons. Sherrie Levine toistettu kuin Omat työt muiden toimii taiteen, kuten Claude Monet ja Kasimir Malevich maalauksia. Hänen tavoitteena oli luoda uuteen tilanteeseen, ja siksi uuden merkityksen tai joukko merkityksiä, tuttu kuva. Määräraha taide herättää kysymyksiä omaperäisyys, aitous ja tekijän ja kuuluu art, joka kyseenalaistaa luonnetta kauan modernismin perinne tai määritelmää itse taide. Määräraha taiteilijoiden vaikuttivat 1934 esseessään Walter Benjamin, saksalainen filosofi taideteos mekaanisen lisääntymiseen ikä ja tukeneet contemporary American kriitikko Rosalind Krauss 1985 kirjassaan omaperäisyys Avant-Garde ja muut modernistiset myyttejä. Määrärahat on käytetty laajasti taiteilijoiden 1980-luvulta lähtien.